Palkintona pookkanaa

Mä näin netissä sellaisen laitteen kuin "Hoofjack", mikä oli tarkoitettu vuolijalle ja kengittäjälle apuvälineeksi selkää säästämään. Mörri kun on sen verran matala, niin mulla pitkänä ihmisenä on hieman työlästä olla kamalassa kippurassa selkäni kanssa kun pitäisi vielä kannatella hevosen jalkaa. Eikä kipeä polvi auta asiaa ollenkaan. Katsoin hintaa Suomessa (n.250€) ja Jenkeissä (150 USD) ja suuntasin sen jälkeen keskustelupalstoille kuukkeloimalla sanan hoofjack. Johan alkoi tulla tietoa ja yhdeltä palstalta löytyi ihmisten kekseliäitä versioita itse tehtyinä. Mulla meni monta tuntia kun selailin sivuja ja sitten tuli vastaan autonpukki, joka oli pehmustettu päältä. No hyvä, meillähän noita oli monta jo kotona!

Tajusin kuitenkin että pehmusteet täytyy laittaa tukevasti kiinni, joten olin niin ystävällinen että ostin oman. En siis nyysinyt miehen auton alta yhtä kappaletta hevosteluun! ;-) Biltemasta löysin oikein hyvän kokoisen autopukin, maksoi 6,99€, eli aika lailla halvempi kuin nää viralliset versiot. Kotona laitoin tukiosan päälle paksua makuualustaa ja kiinnitin sen nippusiteillä. Sitten tein vielä telineeseen sellaisen tupon, että saa sen kavion siihen päälle "seisoma-asentoon".

Taas uuden idean kanssa suunnistin flunssasta huolimatta laitumelle ja hain Mörriäisen pihattoon. Mörri nuuskaisi uutta kummallista vehjettä maassa ja oli sitten kaikessa rauhassa. Mä olin paloitellut porkkanoita purkkiin ja aloitin sitten varovasti kolistelemaan ja kalistelemaan metallista autopukkia. Annoin välillä porkkanan ja katselin Mörrin reaktiota. Mörri puolestaan katseli mua, se ei kiinnittänyt kovempaankaan kolinaan mitään huomiota vaan ihmetteli että mikä juttu sillä Tätillä nyt on.

Mä harjasin Mörrin, putsasin kaikki kaviot ja hain sitten pyyhkeen saadakseni mudat pois kavioiden ulkopinnoilta. Mörri katseli ja nuuski pyyhettä ja käänsi sitten päänsä porkkanoihin päin, tulisko tästä nuuskimisesta namia? No ei...

Pyysin Mörriä nostamaan vasemman etukavionsa ja siirsin vekottimen sen jalan alle. Komensin sanalla "Paikka!" ja pidin kinttua hetken telineellä. Sitten kehuin ja annoin porkkanaa. Sitten toistettiin ja palkittiin. Kokeilin sitten myös nostaa etujalkaa eteen ja laittaa kavio telineen päälle. Se oli hieman hankalampaa, mutta pääsin kuitenkin palkitsemaan ja Mörrille alkoi tulla mietiskelevä ilme. Taas näitä Tätin juttuja, mutta jos tästä kerran porkkanaa saa... Sitten kokeilimme uudelleen nostamalla etujalka taakse ja hoin paikka-sanaa ja pikkuhiljaa irrotin kätenikin jalasta. Porkkanaa, porkkanaa!

Välillä oli toisen etujalan vuoro ja se sujuikin tosi hyvin. Sitten kokeilin takajalkaakin nostamalla sitä taakse ja telineelle ja Mörri kyllä ymmärsi jo mistä oli kyse ja mistä nami tulee. Sitten vielä etujalkoja muutaman kerra ja nyt mä sain otettua kuvankin kun Mörri piti jalkaa siinä telineellä ihan itse! Ai että olin ylpeä ja annoin koko kourallisen pookkanaa! Jalka nousi tosi helposti telineelle sen jälkeen ja se pysyikin siinä hienosti.

Mörri ihan itse pitää jalkaa telineellä ja saa sitten kourallisen pookkanaa!

Lopetin kuitenkin ajoissa, puoli tuntia taisi olla raja näissä harjoituksissa Tuire Kaimion mukaan. Välillä pidin pieniä taukojakin, katselimme metsään kun joku siellä riekkui puskissa ja välillä katselimme muita heposia ja välillä vain taputtelin poikaa. Mörri pääsi taas yllättämään mut, kun se oppii niin mahtavan nopeasti. Se selkeästi tykkää käyttää aivojaan ja oli tyytyväinen kun sai porkkanaa suorituksestaan. Ens kerralla kokeilemme lisää sitä, missä laitan kavion pohjan telinettä vasten, eli nostan jalkaa eteenpäin. Pienin askelin etenemme pookkanat palkintona ja pian mun suorittama pedikyyri käy paljon helpommin!