Lunta, lunta ja vielä kerran lunta

Viimein mulla oli vapaata töistä, pääsin siis Mörryköimään! Tosin tämä lumen tulo teki asiat taas mielenkiintoisiksi, en meinannut saada autoa pois hallista kun aura oli vetäissyt jalkakäytävältä lumet ja jättänyt reunaan puoleen reiteen ulottuvan kinoksen. Seinä vastassa heti ensimmäisenä, eikä lapiota. Onneksi eräs ystävällinen rouva tuli hajottaman penkerettä matalemmaksi ja hän myös vahti ettei ketään tullut jalkakäytävällä kun ajoin kunnolla kaasuttaen nelivedollani ulos hallista tielle. Kiitin vielä uudestaan häntä, mulla oli jo järkyttävä hiki päällä.

Ajoin Sallan luo, joka lupasi tulla bussipysäkille odottamaan, koska heidän tietä oli tuskin aurattu. Ajelin varovasti melkein omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, missä kaikki? Aura-auton perässä pääsin sadan metrin matkan hienosti, mutta se kääntyi sivukadulle ja yhtäkkiä puskin auran jättämän penkereen yli takaisin omalle kaistalle. Sain Sallan kyytiin ja hänen mukanaan tulikin sitten Mörrille omenoita ja leipää! Ihanaa, lisää lahjoja Mörrille! Eilen itseasiassa kävin tekemässä pienen lenkin Mörrin kanssa ja vein Raijan antaman lahjapussin Mörrille, sisälsi omenoita leipää ja pipareita!

Ihan hyvin pääsimme tallille, missä ei vielä ollut aura käynyt. Jätin Jaanalle auton avaimet, hän saisi siirrettyä auton jos aura tulisi sillä välin paikalle. Lähdimme hakemaan hevosia riimujen kanssa, eli tarpomaan tarhaan. Huh huh, olipas hyvä että olin ollut kohtelias ja päästin ystävättäreni ensin ovesta, pienikokoinen Salla sai raivata tätille tietä! ;-) Noh, sillä oli toppahousuissa lumilukot lahkeissa. Itseasiassa mullakin oli, mutta kun jalassa oli jodhpurit, niin nilkat oli heti lumessa ja pikkuhiljaa myös kosteat. Onneksi oli aitoa villaa sukat, jolloin ne lämmittää märkänäkin.

Salla sai innokkaan Prinsessan oitis kiinni ja me Mörrin kanssa lähdimme heidän perään. Mörri piti taas viralliset tyhjennystauot ennen talliin menoa. Poistimme lumet hevosten päältä ennen sisälle menoa ja varustimme hevoset sisätiloissa. Mörrille satula ja kuolain, Prinsessalle huopa, Mörrin ratsastusvyö ja kuolain. Kaviotkin tarkastettiin, katsoin Prinsessan takajalat, kun tyttö seisoi ahteri seinässä kiinni. Kiltisti se kuitenkin antoi nostaa jalkojansa, hieno tyttö!

Punttasin Sallan Prinsessan selkään ja Prinsessa mietti uutta tuntua. En tiedä onko sillä menty ilman satulaa, mutta hetken kuluttua tyttö rauhottui ja pääsin ratsautumaan Mörrin selkään. Ei mikään helpoin homma, vaikkei Mörriäinen niin korkea olekaan, mutta pitkikset + fleecehousut + ratsastustoppahousut tekevät olon hieman kankeaksi.

Prinsessa lähti tohkeissaan kävelemään, se on niin innokas typykkä! Varsatarhan asukit tulivat hörisemään Prinsessalle, tosin Vaavi tuntui katsovan hieman mun päälle. Ettei vaan saisi leipäpalaa, kuten eilen! Prinsessa aukaisi lumista polkua tohkeissaan ja me Mörrin kanssa jäätiin oitis jälkeen. Jahas, tulikos tästä taas tämänlainen reissu? Pyörätielle pääsimme onnellisina hevosista allamme, nousu oli sellainen että ei siitä kasautuneesta kinoksesta ihan heti olisi ihminen päässyt. Onneksi oli neliveto alla!

Pikkaisen tuntui olevan liukasta pyörätiellä lumen alla. Pyörätie oli aurattu jokin aika sitten, lisää oli satanut vajaa 10cm. Prinsessa päätti pitää tyhjennystauon ja mun oli tultava alas potkimaan kakat pois tieltä. Sitten mietin miten pääsen takaisin selkään, mutta pyysin apua vastaan tulleelta naiselta. Hän ystävällisesti roikkui toisessa jalustimessa sen aikaa että pääsin ponnistamaan ylös. Kun olin saanut jalustimen takaisin jalkaan, Prinsessa kakkasi uudestaan. Oukkeiii.... Takaisin alas, kakat potkimaan ja takaisin naisen nauravalla avustuksella satulaan. Kiitin häntä ja toivottelin hyvää Tapaninpäivää!

Juuri olimme jutelleet että jos tulee lumiaura, niin tulemme alas selästä, kun emme tiedä Prinsessan reaktiota niihin. Sitten aloin kuulostella, takaa tuli autotiellä lumiaura. Enää emme ehtisi tien yli vasemmalle, joten alas oli tultava. Talutin Mörrin Prinsessan suojaksi ja jäin seuraamaan auraa. Kuljettaja hidasti hienosti ja vilkutin hänelle kiitokseksi ja samalla Prinsessa sai sätkyn. Se yritti nousta takajaloilleen ja Mörri pelästyi Prinsessaa ja kaaos oli valmis. Salla meinasi jäädä Prinsessan jalkoihin, kun Mörrikin oli tiellä ja Mörri yritti väistää Prinsessaa ja kääntyi takaisin mua kohti ja yhtäkkiä Mörri-rukka oli kyljellään maassa. Sitten se nousi ihan pollämystyneenä jaloilleen Prinsessan ollessa ihan yhtä ihmeissään. Mörrin ilme oli kumma, mitä ihmettä oikein tapahtui? Kumpikin heppa rauhottui oitis ja jatkoimme hetken taluttamista.

Tarkistelin Mörrin jalkoja sen kävellessä ja se näytti kävelevän ihan kunnolla. Ilmeisesti sen takajalat oli kaatumisessa lipunut alta ja se oli ensin "istahtanut" lonkalleen ja siitä kierähtänyt kyljelleen. Kiipesimme takaisin selkään vasta myöhemmin ja lähdimme melkein heti kokeilemaan tölttiä. Prinsessa yritti päästä laukalle, mutta Salla piti sen tiukasti ohjissa. Mörri lähti kevyesti raviin, joka oli tosi tasaista, ei siis ainakaan mitään kaatumisesta johtuvaa. Mörri pisti höyryjuna-raviksi, eli kiihdytti pikkuhiljaa ravia vauhdikkaammaksi ja loppujen lopuksi seisoin jalustimilla kun meno oli niin reipasta!

Veikkaustien alku oli aivan hurjassa kunnossa, lumen alla oli tosi liukasta. Mäki oli lipsuvaa ja Mörri jopa pysähtyi sen oloisena että yksikin askel, niin hänen kavionsa lipsuu... Teki mieli tulla alas, mutta se olisi haitannut Mörrin tasapainoa ja saattanut kipata meidät molemmat. Naksutin Mörrille, jolloin se hyvin hyvin varovasti siirsi yhtä jalkaa kerrallaan ja etsi turvallista kohtaa mennä ylös. Pyysin Sallaa hihkaisemaan jos autoja tulisi vastaan, olimme melkein keskellä tietä.

Pääsimme lipsuen ylös ja toivottelimme kaikille vastaantulijoille hyvää Tapania. Kaviot lipsuivat tiellä, mutta kokeilimme hieman lisää ravia tasaisella kohdalla. Mörri valitsi turvallisimman paikan ravata ja meno oli tasaista. Pääsimme metsään hienosti ja Prinsessa oli meno päällä. Mörri yritti pysyä perässä, mutta lyhyemmillä jaloilla se on niin vaikeaa... Jyrkässä alamäessä Prinsessa alkoi kiihdyttää ja otti jopa muutaman laukka askeleen! Ihme että Salla pysyi selässä, mä olisin tipahtanut jo aikaa sitten. Mörri sen sijaan oli tarkkana ja mulla oli hyvin varma olo ratsuni selässä. Kyllä se tietää mihin voi astua ja mitä vauhtia voi mennä!

Suopätkällä pistimme raviksi ja Mörri meinasi nostaa laukankin. Nyt olin kyllä sitä mieltä, että ravilla mennään ja ravissa me myös pysyimme. Pari pätkää otimme kovempaa siinä kohtaa ja sitten siirryimme takaisin käyntiin. Kumpikin polle puuskutti jo raskaasti, umpihangessa meno pistää lihakset koetukselle! Päästyämme laukkamäkeen Prinsessa olisi lähtenyt hiihtäjien perään vasemmalle. Salla komensi tyttöä oikealle mäkeen ja sitten Prinsessa tajusi; laukkamäki edessä! Prinsessa siirtyi laukalle ja pyyhälsi mäkeen Mörrin jäädessä kävelemään perään. Hoputin hetken rasuani, jolloin sain sen raville, mutta kuten kovin usein aiemminkin, laukkamäki ei ollut Mörrin mielestä kovin kiva. Muutaman raviaskeleen jälkeen Mörri luovutti ja siirtyi takaisin käyntiin.

Mäen päälle tultuamme Prinsessa huohotti tosissaan, eikä Mörrinkään hengitys mitenkään rentoa ollut. Päätimme kääntyä takaisin, jolloin Prinsessa meinasi laukata mäen myös toiseen suuntaan. Ihan sama mihin mennään, kunhan mennään laukalla! ;-) Meno hieman rauhottui kun pääsimme takaisin suopätkälle ja siinä menimme ravilla. Ja sitten Mörri siirtyi töltille, oli vissiin sen verran epävarma alusta. Kehuin poikaa kauheasti ja Mörri päristeli takaisin.

Iso laukkamäki oli edessä, mutta kumpikin polle oli jo sen verran puhki, että sen kävelyyn meni pitkään. Lepäsimme välillä ja hevoset huohottivat, ja mua alkoi naurattaa. Salla sanoi että huopa oli tulossa pois ratsastusvyön alta ja lipsui taaemmaksi. Huopa oli Prinsessan pepun päällä tönkkönä ja se itsekin kääntyi katsomaan että mitä siellä tapahtuu. Huopa valui ja valui ja Salla sai pidettyä itsensä kuitenkin keskellä. Mua nauratti ihan hulluna, pidin Mörrin harjasta kiinni ja nauroin sen harjaan. Seuraavan kerran kun katsoin, ei auttanut muuta kuin purskahtaa uudestaan nauruun, Salla oli saanut huovan pois ja piti sitä edessään kääräistynä rullalle. Jukra kun oli koomista! Mörrin korvat kuuntelivat mun naurua ja puolihuolimattomasti yritti ravistella harjaansa. Ei jaksanut, huh huh

Meno jatkui reippaasti kun pääsimme mäen päälle, mutta aika raskasta se oli hevosille. Ennen tietä kuulimme lumiauran ja tulimme alas selästä. Kumpikaan hevosista ei reagoinut siihen, kuuntelivat vain sen menoa. Kävelimme tielle ja laitoimme Prinsessalle huovan takaisin kohdilleen. Salla takaisin punttaamalla selkään ja Mörri sai matkustajan lumipenkalta.

Matka jatkui, mutta olimme jo päättäneet, että tulisimme lyhyempää reittiä takaisin, Veikkaustien alku oli aivan liian liukas hevosille. Jouduin tulemaan tas alas selästä, kun aura tuli toiseen suuntaan, mutta olimme juuri kääntymässä sivutielle. Sallakin tuli alas ja myöhemmin mulla alkoi olla vaikeuksia kipata Sallaa ylös. Olin itsekin jo aika väsynyt, enkä nytkään päässyt selkään ennenkuin Salla piti Prinsessan selästä jalustinhihnasta kiinni. Sitten vuorossa oli haukkuva koira, joka pysäytti menon. Ja sen jälkeen tuli valtava auran vetämä lumikinos juuri siinä kohtaa missä menimme metsään. Ei muuta kuin pois selästä ja mä poljin penkkaa helpommaksi mennä. Mörri käveli kantapäillä ja hyvä ettei kengät lähtenyt jaloista. Salla tuli Prinsessan selässä nätisti perässä ja mä jatkoin kävelyä. Olin jo niin väsynyt, että annoin Mörrille loppumatkan kevennyksen, kanna vain itsesi, kiitos!

Metsässä Mörri teki pari kertaa kummallisen ryntäyksen, se yritti mennä mun ohi kapealla polulla. Ja menikin, jolloin pidin ohjat tiukasti käsissäni ja pyöräytin Mörrin mun ympäri. Sitten menimme taas täti edellä, kunnes uusi yritys. Ja pyöräytys, minä menen edellä. Meillä oli taas ilmeisesti johtajuusonkelma, mutta luulisin olevani voittaja. Mun pitää varmaan mennä keväällä johonkin kurssille, mä haluan oppia hevosen mielestä hyväksi johtajaksi.

Loppumatka sujui hyvin ja erittäin rankan tarhan vierustan jälkeen mä olin perusteellisen poikki. Hyvä kun jalat kantoi! Noh, pollet talliin ja varusteet pois, loimet kummallekin päälle. Mörrille laitoin sen uuden villaloimen, se kuivattaa hyvin. Sitten kummallekin pallerolle iso annos ruokaa, jonka syötyään ne pääsivät loimessa pihalle. Saavat siellä kuivata, Jaana lupasi hoitaa loimet pois.

Kyllä oli taas reissu. Viimeeksihän olin Aulin kanssa menossa ja sekin oli yhtä seikkailua. Laukassa Mörrin etujalka upposi normaalia syvemmälle hankeen, jolloin täti meinasi tulla niskan yli. Onneksi oli käsi harjassa, mutta ilman Mörrin apua en olisi päässyt muuta kuin lumipesulle tantereeseen. Polle nimittäin jatkoi laukkaa ja nosti päätään pikkasen kerrallaan ja punnersi (edelleen laukassa) mut takaisin satulaan. Sitten se hetken kuulosteli että olenko tasapainossa ja kun kerta olin, se jatkoi tyynesti matkaa Tvisturin perään. Mulla on ihan tajuttoman hyvä polle, on kyllä joululahjansa ansainnut! <3