Gusse-puten hieno päivä!

Ajelin laitumelle uusissa ratsastushousuissani, jotka olin ostanut eilen mielen piristykseksi. Kaikki pollet olivatkin jo satuloitu, loimet olivat vain laitettu satuloiden päälle. Itikoita ei tällä hetkellä ollut paljoakaan, koska tuuli oli aika kova. Ihan tavallisten itikoiden takia oli jouduttu ottamaan loimet käyttöön, vaikka pikiöljy auttoikin karkoittamaan ötökät. Huomasin jättäneeni oman karkotteeni kotiin, joten vetäisin vielä märällä pensselillä niskaani pikiöljyisen (ja hevosellisen) sipaisun. Sitten soitinkin Jaanalle, halusin nimittäin ostaa pienen pullon pikiöljyä itselleni.

Vetäjänä tällä kertaa oli Mira ja hän kysyi että jos ottaisin Gusturin. Jepulis jee, Gusse-putte pistetään nyt liikkeelle! :D Annoin kaikille pollukoille puolikkaan näkkäriä ja sitten alkoikin jo muutkin ratsastajat saapua. Äiti ja tytär olivat molemmat harrastaneen pari vuotta ratsastusta ja neljän ryhmä olivat kaikki aloittelijoita. Tulisi siis rauhallinen reissu, mukavaa!

Autoin Kolurin ratsastajan heppansa selkään ja otin sitten Gusselta loimen pois. Yllätys oli melkoinen, vanhalle herralle olikin laitettu lampaankarva-satula! En ihan ollut innoissani asiasta, Tvisturilla olen pariin otteeseen mennyt sillä ja aina se on jotenkin pistänyt mut liian eteen istumaan. Onneksi siihen oli laitettu jalustimet!

Gussella ei vielä ollut suitsia, joten availin hieman suitsitusta. Gustur innokkaana lenkille työnsi päätänsä oikeasta kohtaa suitsiin ja sain ne tosi helposti paikoilleen. Gusse osaa kyllä! Samalla tarkistin jalustinten pituudet, mikä oli hieman hankalaa lampaankarvan kanssa. Mira auttoi selkään ja kiristi hieman satulavyötä. Jalustimista en ollut ihan varma, mutta sen saapi korjattua matkalla.

Lähdimme jonossa matkaan, minä ja Gustur pidimme perää. Alku meni hyvin ja lampaankarva ei tuntunut Gussella ollenkan samalta kuin Tvisturilla. Itseasiassa se tuntui aika hyvältä! Jalustimet vain olivat eri mittaiset, ne korjattiin samalla kun satulavyöt tarkistettiin. Metsässä oli itikoita, pyyhin niitä Gussen kaulalta ja lavoilta aina kun vain ötököitä näin.

Ensimmäisen tölttipätkän jälkeen Mira oli pusikossa katkomassa oksia useammalle pollelle. Hieman laiskotti! Toisessa tölttipätkässä minunkin piti jo pyytää taikatikku käteen, sen saatuani alkoi löytyä vauhtia pollesta. Lampaankarva-satula tuntui hetki hetkeltä mukavammalta ja Gustur toimi hyvin. Polle alkoi röhkiä, kuten se aina silloin tällöin tyytyväisenä tekee. Juttelin Gusselle ja rapsuttelin ja kehuin kuinka hyvä polle se on. Välillä se jopa päristeli ja jatkoi sitten osallistumista puheeseeni röhkäisemällä.

Kokeilin istua hieman erilailla lähtiessämme töltille ja sitten löytyi se oikea asento, missä Gusse meni kunnon ravia. Että oli hienoa! Tulee tosi hyvä fiilis kun saa hevosen toimimaan hyvin, löytää itsestään sen oikean tavan istua tai toimia! Olin aika tohkeissani siellä takana! :D

Takaisin käännyttyämme tuli vastaan ensimmäiset laukkapätkä, joka jäi hieman tyngäksi. Laikka, joka oli puolivälissä jonoa, hieman tukki meidän takimmaisten menoa. Laikka siirrettiin seuraavalle pätkälle jonon hännille ja sitten pääsimme mekin vauhtiin. Ja vauhtia muuten riitti, upeaa tasaista laukkaa kiisimme vaivattomasti ensin tasaisella ja sitten ylämäkeen. Että oli hienoa! Ja Laikka oli tullut kiitolaukkaa nuoren ratsastajansa kanssa, tammamamma oli melkein peesissä kun pääsimme mäen päälle! :D

Muutkin laukkapätkät olivat hienoja, lujaa tultiin ja Gustur kuunteli mua loistavasti! Gusturilla toi lampaankarva toimii tosi hyvin, mä haluan sen vastaisuudessakin tälle arvokkaalle vanhalle herralle. Loppumatka sujui jutellessa Laikan ratsastajan kanssa, hän oli nuori (täyttää 9 tänä vuonna) mutta hallitsi Laikan todella hyvin. Oli oikein mukavaa ja antoisaa!

Laitumelle päästyämme heitin oikean jalan Gussen niskan yli ja tulin liukumäkeä alas. Talutin loppumatkan ratsuani loimensa luokse ja verryttelin hieman jalkojani. Olin hieman alkumatkasta jännittänyt jalkojani, näköjään! Laitoin Gusturille päähupun, johon hän ihan itse tunki päätänsä. Hyvänen aika että sillä on iso pää! Nojasin oikealla puolella ahteriani Gussen vasempaan lapaan ja Gussen pää tuli kainaloni alta käsieni väliin. Taisimme olla aika koomisen näköisiä, kun muita nauratti, mutta pakko oli kiskoa kangasta! Sitten etsimme kadonneet korvat omille paikoilleen ja Gusse kärsivällisenä odotti ruttukorviensa suoristusta. Sitten pujotimme toiselta puolelta kaula+selkäkappaleen ja taas nojasin Gusseen kun se itse kiskoi loimia yllensä. Jätin loimen vielä sään päälle, kun piti pestä hiet pois. Sen jälkeen häntä paikoilleen ja jalkalenkit kiinni ja vatsakappale paikoilleen ja kaikille ratsuille ruokaa turvan alle.

Autoin kuskaamaan suitsia ja pari satulaa ojan yli kaapille. Keräsin ruoka-astioita ja kas! Krona oli onnistunut saamaan jalkansa nurin kääntyneen ruoka-astian pohjasta läpi, siis astia oli halki ja roikkui vuohisnivelen päällä! Siellä Krona seisoi kärsivällisenä, että joku tulisi poistamaan ylisuuren "putsin" hänen etujalastaan!

Päästin hevosia irti riimuistaan ja kun muut olivat jo käyneet piehtaroimassa, Svipa vielä seisoi puunsa vieressä. Hihkuin sille että "Sviipaa, sä et ole enää kiinni riimussa! Sviipaa!" Svipa käänsi päätään juuri sen verran mitä riimunnaru antaisi periksi ja mua nauratti! Hassu polle, ethän sä enää ole kiinni siinä puussa! Sitten piti mennä turvaliivini luokse ja ottaa näkkäripaketti esiin. Svipa käänsi takapäänsä puuta kohti olemattoman riimunnarun pitäessä päätä paikoillaan. Sitten avasin paketin ja jo rouva hoksasi olevansa irti! Piti oikein ääneen nauraa! Polle sai vielä vimosen näkkärin ja meni sitten laumansa turvaksi kesäiselle ihanalle laitumelle.

Oli taas kiva reissu, odotan jo innolla ensi sunnuntaita!