Liimapyttyä kyydissä...

Tänä aamuna sain tietää, että vetäisin reissun Gusturilla. Kyllä se sopii, katsotaan taas onko meillä tahtojen taistelu edessä! Oona ja Noora tulisivat kuitenkin laittamaan hevoset kuntoon meille.

Laitumella hevoset olivat liikkeellä koko ajan ja pian huomasin syynkin. Itikoita ihan parveksi asti! Vein turvaliivin ja kypärän satulakaapille Keken seuratessa uteliaana. Laikkakin tuli heti paikalle, jos vaikka jotain kivaa sattuisi tapahtumaan! No kivaahan siitä seurasi, Anka-tädiltä löytyi puolikas näkkäripakettia kassista. Jaoin jokaiselle halukkaalle puolikkaan näkkäriä ja Svipa hörisi oikein kunnolla herkkua saadakseen!

Näkkärit jaettuani pyyhin hevosia käsin, kun kerta kaapit olivat kiinni. Itikoita oli valtavia määriä ja pollet seisoivat kiltisti paikoillaan mun pyyhkiessä verenimijöitä pois kyljiltä ja masusta. Keke-seurakoira tuli mukana ja kerjäsi huomiota. Krona hoksasi mun toimivan itikanpoistajana ja käveli aina välillä ohitse saadakseen puhdistavan pyyhkäisyn kädellä. Ja sitten niin tekivät muutkin, siinä seisoin ja pyyhin ohikulkevista pollukoista itikoita! :D Ihastelin vielä Svipan hyvää kesäkarvaa, ei merkkiäkään ihottumasta! Ihanaa kun niillä ei ainakaan vielä tarvitse olla ihottumaloimia päällä.

Oona soitti ja sanoi, että heiltä oli avain jäänyt kotiin, toivottavasti asiakkaat eivät vielä olleet paikalla. Hetken kuluttua Oona soitti uudelleen, autosta oli pudonnut jokin osa! No niih, mitähän tästä vielä tulee! Asiakkaatkin tulivat paikalle, nuoripari oli oikein mukava. Mies ei ollut ratsastanut aikaisemmin ja nainekin vain muutaman kerran. Kivaa, mä saan taas selittää hevosista! :DDD

Viimein Oona ja Noorakin saapuivat avaimineen ja narulla kiinni sidottuine spoilereineen ja pikapikaa saimme pollet ratsastuskuntoon. Oona ohjeisti pikaisesti vielä vieraat ja sitten pääsimmekin lähtemään kahden tunnin reissulle. Laitumelta pääseminen oli hieman vaivalloista, sillä Eikka oli tunkemassa myös mukaan. Sitten oli tulossa Keke, Eikka uudestaan ja Laikkakin olisi halunnut mukaan! Jopa Tvisturin turpa oli livahtaa reissuun!

Loppujen lopuksi meitä oli vain kolme ratsukkoa lähdössä ja Gustur johti retkeä. Asiakkaat halusivat tietää enemmän hevosista ja vastailin iloisena kysymyksistä. Gustur hieman arkoi edessä olleita ihmisiä ja he kiltisti väistivät sivuun. Kehuin Gusturia, matkapakaasit olivatkin hurjan pelottavia ohitettavia.

Sitten pääsimmekin jo metsään ja neuvoin ylämäessä keventämisessä ja oksien varomisesta ja pariskunnalla näytti olevan hauskaa. Hiekkatielle päästyämme jatkoimme käynnissä, kunnes tuli ensimmäinen tölttipätkä. Neuvoin tölttiavut ja sitten pistettiin menoksi. Tai siis yritimme, lusmuilija-Gustur vain köpötteli nopeampaa käyntiä! Voi hyvänen aika minkä liimapytyn olin saanut alleni! Sain pojan viimein raville, mutta työtä se teetti.

Tölttiä mentiin kun päästiin ja sitten tuli ensimmäinen laukkapätkä. Neuvoin parille mitä pitää tehdä ja miten olla. Sitten lähdettiin! Ja sitten haettiin taikatikku puskasta ja lähdettiin uudestaan, koska Herr Gustur ei suostunut liikkumaan.

Koko menomatka oli liimapyttyä komeimmillaan. Lähellä kääntymispaikkaa nuoripari kysyi että kiertääkö tämä tie takaisin laitumelle. Sanoi että ei, mutta pian käännytään kotiin. Gustur otti lauseen kehoituksena kääntyä takaisin ja nauratti asiakkaita ihan kunnolla. Jatkoimme kuitenkin vielä matkaa hetken, kunnes pyysin Gusturia kääntymään.

Siinä vaiheessa pystyikin heittämään taikatikun pois. Sanoin asiakkaille, että kuten huomasitte tihentyneistä askeleistä, olemme menossa kotia päin... Reippaasti alkoikin kotimatka! Eka laukkapätkä kotiin päin tosin ajoi mut takaisin metsään etsimään uutta taikatikkua. Taas päästiin hetken hieman vauhdikkaammin ja nuortaparia vain nauratti.

Takaisin tullessa alkoi ripsottelemaan hieman vettä, mikä vähensi itikat pois ja viilensi ihanasti. Mulla ainakin oli kuuma patistellessani Gussea eteenpäin! Sanoinkin, että taitaa Gusse tietää etten sitä oksaa oikeesti käytä ja siksi se lusmuilee minkä kerkiää...

Viimeisen pätkän talutin Gusturia kohti laitumia, missä muut pollet jo tulivatkin vastaan. Keke-lurpukka oli heti turpa ojossa moikkaamassa ja ahne-Laikka seurasi ruokakaapille. Ensin otin hevosilta suitset pois ja vieraat auttoivat satuloiden kanssa. Sitten pyysin heitä hieman vahtimaan, ettei Laikka ja Keke ryövää Gusturin ja Tvisturin eväitä. Siitä vasta leikki syntyi! Yhden kun sai ajettua kauemmaksi, toinen tuli selän takaa ja suoraan duunareitten eväskipolle! Mä jahtasin Laikkaa, että Tvisse saisi edes osan omastaan ja sitten jahtasin Kekeä, sitten Laikkaa, sitten Kekeä, Laikkaa, Kekeä, Laikkaa, Kekeä... Huh! Ja asiakkaita nauratti! Laikka nautti täysin rinnoin jahtaamisesta, tiesi etten mä ihan tosissani ollut. Kauniilla pikku töltillä tammukka kipitti juuri sen verran kovaa, etten saanut edes kosketettua! Keke meni kauemmaksi kun sitä pyysin, mutta sitten se väkkäränä kääntyi takaisin kun Laikka pääsi apajille. Oli se koominen tilanne! :D

Hevosten saatua syötyä suurimman osan, otin vesisangon ja pesin pollet. Ei ne mitenkään pahasti olleet hikisiä, mutta pestiin kuitenkin. Sitten ne saivatkin mennä piehtaroimaan itsensä likaisiksi! Pakkasin kamppeet kaappiin ja Keke seuranani lähdin kohti autoa. Keke on tosi utelias polle, se on niin mainio otus, hellyydenkipeä, kiltti lempeä jättiläinen! Mä tykkään sen luonteesta tosi paljon, vaikkakin ratsastus sillä on mulle liian hurjaa!

Ja ihan vain vinkiksi: ottakaa ötökkäsuihketta mukaan Nuuksion ratsastusreissuille! Voi hyvänen aika kun olen paukamilla, erityisesti vasen polvi on näköjään ollut herkullinen. Parikymmentä pientä paukamaa polvessa ja kymmenkunta pitkin reittä, niskassa muutamat lisää ja jostain syystä oikea jalka ihan ilman pistoja! :D