Ilma oli pari astetta plussan puolella ja hieman vähensin varustusta. Tai oikeastaan vaihdoin t-paidan pitkähihaisen tilalle, mutta onhan sekin jo kevään merkki!
Tallilla otin heti ensimmäiseksi Svipan hännästä kuvan, että saan sen laitettua nettisivuille. Rouva oli niin pörheänä, että sai hyvän otoksen! Ja namia se sai tietenkin kiitokseksi poseerauksesta, kiltti polle. Annoin muillekin namit, hörisivät siihen malliin ympärillä. Laikka sattui olemaan hieman kiukkuisella päällä, koska Jaana juuri kiristi satulavyötä. Namia antaessani Laikka, tämä verenhimoinen lihansyöjäsaalistaja nappasi kunnolla kiinni ja puraisi mua peukaloon. Vertahan siitä tuli ihan reippaasti, Jaanan piti etsiä paikkausvälineitä ettei haava hankaudu hanskan sisällä.
Sitten onnisti, sain ratsukseni Tvisturin huovalla! Jee! Tvisturilla oli jo valmiina huopa selässä, joten laitoin sille vain suitset. Autoin Aulin Kolurin selkään ja sitten hain Tvisturin tuolin luokse. Nousu selkään ja odottelemaan kaikessa rauhassa muiden ratsautumista. Tvisturin selkä oli heti kotoisa, se on niin tuttu ja turvallinen ja jotenkin mun oma ahteri sopii sen selkään kuin valettu.
Tirriäinen seurasi uteliaana aikuisia pitkin tarhan reunaa ja me Tvisturin kanssa pidettiin perää. Välillä jalka tuntui uppoavan hankeen, mutta oma tasapaino oli kuosissaan ja Tvistur käveli rauhallisesti muiden perässä. Pyörätie oli hyvässä kunnossa, lumet olivat sulaneet ja asfaltti oli paljaana. Tölttipätkää menimme passia hienosti ja pitkälle, tuntui hevosilla olevan virtaa! Veikkaustiellä pistettiin kanssa töltiksi (Tvistur passia) pariinkin otteeseen ja mukavasti meni lumesta huolimatta.
Sitten alkoikin se extreme-osuus. Metsäpätkät olivat hurjassa kunnossa, polut olivat lämmenneet ja lumi pakkautunut. Hevosten jalat upposivat polkuun ja meno oli tosi epätasaista. Tuumasin, että peffani on varmaan mustelmilla huomenna. Huopa meni hieman vinoon, kun oikein Tvistur kiemurteli, mutta pysyttiin pystyssä kuitenkin.
Jyrkässä alamäessä tuntui että väkisin liukuu eteenpäin, mutta ihan hyvin päästiin alas tasaiselle. Tosin sama epätasainen meno jatkui ja jatkui, hieman hirvitti tulevat vauhdikkaammat pätkät! Tölttipätkä oli seuraavana edessä ja otin kunnolla ohjat vasempaan käteen ja oikealla tarrasin huopavyöhön. Mutta kas, töltti oli ihan mahtavan tasaista vaikka jalat välillä upposivatkin! Hassua, miten hevonen pystyy liikkumaan niin tasaisesti kunhan saa itsensä vauhtiin.
Eka laukkamäki oli mielenkiintoinen, hevoset ponnistelivat laukassa ja siirtyivät pikkuhiljaa töltille. Seuraava pätkä olikin sitten jo vauhdin hurmaa, alusta olikin huomattavasti parempi ja vauhtia riitti! Sitten tuli perään vielä kolmaskin pätkä ja sitten päästeltiin jo ihan täysiä. Väistelimme Laikan ilmaan heittämiä lumipaakkuja ja annoimme palaa! Ja Laikka oli myös vauhdissa, hyvä kun Tvistur pysyi perässä! :D
Takaisin tultiin samaa reittiä ja suoralla laukatessa Laikka hieman väsähti ja Tvisturin kanssa tultiin tosi kovalla töltillä loppumatka. Tvisturin töltti onkin hieno! Hieno poika, hyvä poika, kehuin Tvisturia, joka nosti tohkeissaan pään korkealle kehujen saattelemana. Metsäpätkällä ei päästy laukalle, tölttiä mentiin kyllä upeasti. Se on ihan puhdasta nautintoa mennä Tvisturilla tölttiä, tätä tasaista ja varmajalkaista pollea on vaikea pistää paremmaksi!
Jossain vaiheessa huomasin, että huopa oli kertakaikkisen vinossa. Itse olin keskellä, samaten vyö oli kuten sen pitääkin, mutta huopa siinä välissä oli hilautunut oikealle. Yritin suoristaa sitä, mutta eihän se onnistu kun itse istuu päällä... Ja sitäpaitsi siinä vaiheessa oltiin taas siinä kohtaa, missä hevosten jalat upposivat miten sattuu. Ei ne nyt niin syvälle menneet, mutta se parinkin sentin tipahdus tuntuu kyllä ahterissa.
Tielle päästyämme Tvistur näytti mistä issikat on tehty ja pyyhälsi Laikan perään pää korkealla tosi lennokkaalla töltillä. Voi kun siitä saisi joskus videokuvaa! Kehuin pojan taivaisiin ja Tvistur tyytyväisenä päristeli mulle. Korvat kuuntelivat tarkasti kun höpötin hiljaa uljaalle ratsulleni, sitten päristeltiin yhdessä. Mä niin tykkään tästä hevosesta!
Pyörätiellä siirryttiin taas passille, mutta sielläkin pysyy vallan mainiosti kyydissä kun kyseessä on Tvistur. Tarhan reunalla Tirriäinen oli ottamassa meitä vastaan ja lähti sitten hurjalla laukalla kohti Vaavia. Vaavi otti haasteen vastaan ja pian isä ja poika nahistelivat ja kirmailivat pitkin tarhaa.
Kaikki pollet saivat taas herkkuja ja jo toisen kerran jouduin hevosen suuhun! Nyt vuorostaan Eikka hamusi herkkunsa vauhdilla, tätä hän on jo odottanutkin, ja hotkaisi mun vasemman käden etusormen suuhunsa. Rentoutin käteni, ja toisen käden etusormella avasin Eikan leuat. Siis voi hyvänen aika! Enkö mä osaa enää syöttää hevosta! Ei se nyt niin sattunut, kun huomasihan Eikka herkun olevan Ankan sormi, mutta tuntuihan se silti. Kaikille annettiin oma ruokakori, joka otettiin höristen vastaan.
Autoin vielä viemään pollet tarhaan, Svipa ja Tvistur ensin ja vielä Krona viimeiseksi. Siinä on kanssa kiltti polle, kaunis ja herkkä! Hetken juttelimme siirtoratsastuksesta Jaanan kanssa ja sitten olikin hyvä lähteä unelmoiden kotiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti