Olinkin jo odottanut kovasti hevosten loman loppumista, ahteri kaipasi satulaan! Aivan tohkeissani lähdin tallille kaikkine varusteineni. Vasta matkalla huomasin, että heposten namit jäi kotiin!
Jaana kysyi, että ottaisinko Keken tälle reissulle ja kun kerta näytti olevan vieraita ihmisiä tulossa mukaan, niin mikäs siinä sitten. Vieraille kuitenkin annetaan helpommat hevoset, kyllä Keklu mulle kelpaa. Hieman syke kyllä nousi, kun tiesin hummain olevan innokkaita töihin loman jälkeen.
Jaana toi Geysirin ulos tallista ja voi hyvänen aika kuinka likainen polle se oli! Keken karva on muutenkin märkänä hieman likaisen värinen, koska se on kerman valkoinen, mutta nyt kermasta ei ollut tietoakaan. Poika oli epämääräisen harmaan kukertava, kertakaikkisen järkky! :D
Enkä muuten meinannut päästä satulaankaan, Keke on korkein polle ja mulla kuukausi ratsastamattomuutta... Miten sitä niin äkkiä meneekin ihan kehnoon kuntoon. Onneksi en ollut ainoa! ;-) Jaanankin piti oikein sanoa vieraille, että nää on ihan oikeesti kokeneita ratsastajia. Kiva, kiitti, meinasin purskahtaa nauruun! Noh, Noora punttas vähän oikeasta jalasta, joten pääsin vihdoin rokkipollen kyytiin. Noloa...
Keke käveli oikein tyylikkäästi ja johdatti meidät erittäin upeasti suojatien yli Jaanan ja Eikan pitäessä vahtia. Olin ihan ylppis, olin saanut Keken johtamaan retkeä! :) Ja ensimmäinen tölttipätkä toi mieleen miksi mä tykkään Geysiristä, sen ravi on upean tasainen! En ole edes mennyt Kekellä tölttiä, paitsi ihan satunnaisesti muutaman askeleen, ollaan menty ravia. Mä yritän kyllä jossain vaiheessa jonkun reissun päätteeksi tölttiä, mutta toi sen ravi on niin herkullinen!
Kaikki ravit meni hienosti, mutta sitten lähestyi se ensimmäinen laukkamäki. Alkoi jännittää, pollet olivat kuitenkin aika pirteällä päällä. Ja siinä me oltiin heti Eikan takana! Uuuh, mitähän tästä tulee! Eik lähti laukkaan suorilta jaloilta, Keke sentään otti pari askelta ravia ensin. Sitten mentiinkin haipakkaa ylämäkeen! Huii!
Ei se ollut ollenkaan niin kova spurtti kuin mitä olin odottanut, mutta syke nousi silti. Ja sitten nousi astetta korkeammalle, kun käännyttiin ratsastuspolulle vasemmalle ja sieltä lähdettiin uuteen laukkaan. Keke vaistosi mun haluttomuuden laukata kurvissa, joten se veti kaikki mun hankaliksi kokemat paikat ravilla läpi ja nosti sitten taas laukan. Hieno polle! Kuten jo aikaisemminkin olen kirjoittanut, Kekestä tulee varmasti upea ratsastajan huomioon ottava mahtipolle!
Takasin käännyttyä edessä oli taas laukkamäki, vieläpä mutkitteleva sellainen! Ennen lähtöä Eikka oli edessä kyljittäin ja mä olin jo ottanut valmiiksi harjasta kiinni. Jaana aloitti Eikan kääntämisen mäkeen, jolloin Eikka kiepahti kuin väkkärä ja oli samantien täydessä laukassa. Keke ponkaisi perään ja minä olin hetken tasapaino hukassa. Se löytyi onneksi äkkiä ja me paahdettiin puita väistellen Eikan perään. Eikka oli ties kuinka pitkällä ja me innolla perässä, tiukassa kaarteessa siirryttiin raviin ja sen jälkeen takaisin laukkaan! Hienoa!
Sydän hakkasi, mutta oli hienoa tietää, että Keke kuunteli ohjia koko hurjan laukan ajan. Viimeinen laukapätkä mentiin tasaisella metsäpätkällä ja se jännittää enemmän kuin ylämäkeen meno. Ylämäessä on hevonen jotenkin turvallisesti siinä edessä, kun tasaisella hevosen niska ja kaula on paljon alempana.
Matkalla kehuin kovasti Kekeä ja Jaanalle kehuin samalla Gusturia ja Tvisturia. Tvisturhan oli mulla johtohevosena ja se on kyllä täydellinen herrasmies! Jaanaa nauratti mun into, se sanoi että jos hän joskus joutuu myymään Tvisturin, niin hän myy sen mulle! Mä tarjosin oitis 6 tonnia siitä pollesta, mutta ei Jaana vieläkään myynyt Tvisseä mulle. Pahus...
Niin ja sitten myös sanoin Jaanalle, että sovittiin jossain vaiheessa Aulin kanssa, että vaihdettaisiin viimeiselle pyörätien pätkälle mulle Eikka alle, laukkaan en sillä kyllä uskalla. Jaana sanoi että voidaanhan me se nytkin tehdä. Mä sanoin että "Niiiii... siiiiss... mä vaaan... kerään tässä ensin rohkeutta, ei mitääään kiiiirettä...!" Jaana oli vähän sitä mieltä, että mä voisin huomenna ottaa Eikan ja hän Gussen, jos mennään lyhyt lenkki. Niiih... kyyyl... apua!?!
Loppumatkakin tultiin hienosti ja Keke oli kyllä toiminut juuri kuten ratsun pitääkin. Se on hieno polle ja paranee koko ajan. Mua tosin ihmetytti, kun Auli ei ole mennyt Kekellä, koska jännittää liikaa. Hyvänen aika, se nainenhan menee Eikalla, joka laukkaa etuperin, takaperin ja jopa sivuttain! Eikä se edes meinaa pysyä lapasessa! Sitten meidän Kekuli jännittää... tsih.... :D
Ei muuta sitten kuin huomenna uusiksi, ensin vaan tehdään töitä ratsastuksen eteen. Huuh, täytyy tosiaan ottaa toi turvaliivi mukaan jos kerta mä meen Eikalla! Jos tän päivän saldo oli 1400 kulutettua kilokaloria ja huippusyke käväisi 179:n paikkeilla keskisykkeenkin ollessa 133, niin mitähän se on huomenna?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti