Yritystä

Hieman mietitytti että mitä laittaa päälle, koko päivän kun oli ollut todella epävakaista. Kolmen aikaan vettä tuli kuin saavista, mutta ilma kirkastui kyllä. Päätin pärjätä ilman sadepukua.

Ajellessa laitumelle katsoin että missä hevoset ovat. Onneksi ei tarvinnut kaukaa hakea, kaikki olivat lähellä satulakaappia. Uteliaimmat (Eikka ja Keke Krona vanavedessään) hamusivat jo näkkäriä, kun aloin etsimään kaapista suitsia, satuloita ja riimua. Krona ja Svipa olivat hakusessa, mutta Svipa ei ollutkaan ryhmän mukana. Huomasin Svipan alhaalla metikössä ja hain sen sieltä näkkärille.

Kronankin sain nätisti kiinni ja sen harjasin ensin. Svipalta otin sen verran loimea pois, että sain harjattua selän. Satuloin Kronan ja odottelin asiakasta. Ei näkynyt, ei. Odotellessani häntä rapsuttelin Kekeä, joka työnsi otsaansa siihen malliin käsien luokse. Eikä näkynyt asiakasta. Soitin Jaanalle ja hän sanoi että pakkaa vaan Svipa pois ja mee tekee Kronalla lenkki.

Laitoin loimen takaisin kiinni Svipalle ja päästin sen irti riimunnarusta. Rouva oli ihmeissään, mitäs nyt? Siinä se seistä jökötti ja katseli että kyllä hänen suitset on tuossa. Sitten se meni nuuskimaan satulaansa ja katseli sitten minua. Sanoin sille että mene vaan, nyt ei sua tarvittukaan!

Kronalle laitoin suitset päähän ja Svipan satulan pakkasin kaappiin. Sitten otin Kronan ja reippaasti kävelimme kohti porttia. Krona nuuskutti välillä mun käsiä ja kehuin tammaa. Ajattelin kokeilla satulaan pääsyä vasta metsässä, siellä olisi kuitenkin sopivia kiviä tai kantoja selkäännousua varten. Krona käveli päristellen kauniisti vierellä ja vaikutti tyytyväiseltä.

Metsässä ohjasin Kronan kannon viereen ja vasta siinä vaiheessa huomasin, että sillä olikin Laikan satula. Ja erittäin lyhyet jalustinhihnat... Oukkei... Enhän mä sinne satulaan päässyt siitä kohtaa, joten kävelin eteenpäin. Krona mietti että ihan ookoo, kyllä hän voi kävellä koko matkan, ei siinä mitään. Seuraavassa kohtaa satula pyörähti ja korjasin sen paremmin. Sitten pääsin jo selkäänkin, tai ainakin masuvilteen satulan päälle. Että se toinen jalka oli hankala saada toiselle puolelle! :D Onneksi siellä ei ollut ketään kameran kanssa!

Jalustimet olivat niin lyhyet, ettei tuntumaa ollut ollenkaan ja Krona päätti kääntyä takaisin laitsalle. Tulin alas selästä ja talutin polleni taas eteenpäin. Hiekkatiellä totesin että taivas alkaa olla hurjan näköinen, sadepilvet olivat erittäin uhkaavan näköiset. Kerroin Kronalle, että mennään sinne laukkamäkeen ja tullaan sieltä sitten jo takaisin. Krona päristeli, oli ilmeisesti samaa mieltä.

Kävelimme laukkamäen alas ja jätin reippaasti tilaa töltille, kun Krona kiristi tahtia ja kääntyi poikittain eteeni. Polle näytti hieman huolestuneelta, olisiko sekin katsellut taivasta siihen malliin? Ihan hyvä paikka taas yrittää satulaan, joten käänsin Kronan kokonaan turpa kohti laidunta ja ponnistin selkään. Krona pysyi nätisti paikallaan kun yritin saada vinoon mennyttä satulaa suoristettua. Sitten kun sain toisenkin jalan jalustimeen, me lähdimme käynnillä kotiin. Laukkamäki mentiin töltillä, niin lyhyillä jalustimilla en uskaltanut lähteä laukalle. Ja ilman jalustimia satula tuntui menevän vinoon.

Kronan käynti on tosi mahtavaa ja matkaa voittavaa. Pian olimme takaisin metsäpätkällä, jossa jouduin hieman hidastamaan tahtia. Satula oli jälleen vinossa ja sen takia Krona ajautui polulta sivuun. Piti tehdä pikainen pysäytys, ruohikossa oli etujalkojen mentävä syvä monttu! Krona oli kuitenkin kuulolla ja kääntyi kauniisti takaisin polulle, kunhan ensin sain satulan suoristettua. Ja liukkaat paikat menimme todella varoen, Krona nuuski kalliota ja asteli hyvin varovaisesti.

Ennen metsästä tuloa on tosi jyrkkä alamäki, joten päätin tulla alas selästä. Krona nuuski heti käsiäni, oliko kaikki hyvin? Taputin ratsuani ja kehuin sitä, kävelimme sitten yhdessä loppumatkan laitumelle. Aina välillä tunsin ohjia pitelevässä kädessä nuuskaisun ja polle päristeli. Juttelin koko matkan Kronalle ja se tuntui vastaavan takaisin.

Laitumella yritin saada pikaisesti Kronalle ruokavadin eteen, ilman että muut olisivat tulleet paikalle. Mutta haa, olihan siellä Kolur ja Svipa! Laitoin näille kahdelle ruokavateihin näytiksi pari leipäpalaa ja Kronalle sitten oikean annoksen. Ja kun hevoset olivat saaneet ruokansa, taivas repesi. Vettä tuli niin hirveästi! Takkia päälle, satula kaappiin ja muutkin tarpeet sinne ja pollet vapaaksi. Vielä ruokakipot talteen ja juoksin autolle vettä valuen. Ei ihme että Krona halusi takaisin laitumelle! :D

Krona on aivan ihana polle, vastaa jutusteluun ja seuraa todella kauniisti. Se on luonteeltaan seurallinen ja utelias, aivan ihana lurpukka! <3