Uutisia, uutisia

Jaahas, paljon on tapahtunut parissa päivässä, tallille on saapunut kaksi uutta issikkaa, Ófeigur ja Smjörvi. Perjantaina olin lastaamassa poikia ulos trailerista ja se sujui ihan hyvin. Pollet olivat hieman ihmeissään, missä ollaan? Smjörvi veti oitis turvan ruohikkoon, vaikka olivatkin matkalla saaneet heinää ja paljon. Päästimme ne tarhaan ja pollet lähtivät uteliaina tutkimaan paikkaa haukaten hyvää heinää matkan varrella. Veimme niille vielä astialliset kauraa, jonka jälkeen pojat vetäytyivät omaan rauhaansa.

Lauantaina kävin aamulla hieman harjaostoksilla ja hain hienon harjapakin töistä. Ja kas, sisällä oli ruisnappeja valkosipulilla maustettuna, tarkoitettu sekä ratsastajalle, että hevoselle! Kiitos vain, Raija! Tulivat tarpeeseen. Sitten ajelin tallille ja Jaana ehdotti pientä käyntilenkkiä. Kyllä se mulle käy, laitoin uuden lampaankarvaromaanin satulan alle, koska Smjörvi on hiukan laihan puoleinen. Se tosin hoituu pian Anka-tätin hoivissa! Laitoin samalla kauhukahvan kiinni satulaan, kun en vielä hevosta niin hyvin tunne.

Noora hyppäsi Ófeigurin selkään ja minä Smjörvin, sitten lähdimme käynnissä tarhan reunaa. Polku oli melkoista viidakkoa, Tarzankin olisi ollut ihmeissään. Hevoset puskivat puskien läpi ja pääsimme hienosti pyörätielle. Hieman oli silta hakusessa, kun en itsekään sitä kasvien joukosta meinannut erottaa. Pääsimme kuitenkin hyvässä kuosissa pyörätielle.

Smjörvi kulki reippaasti, sieraimet nuuskivat tuoksuja ja korvat kuuntelivat tarkkaavaisesti. Juttelin ratsulleni koko ajan, että se tottuisi ääneeni. Huomasin, että pyörätietä oli tulossa sauvoilla varustettu rullaluistelija ja päätimme tulla alas. Uusista hevosista kun ei koskaan tiedä miten ne reagoi... Kumpikaan ei noteerannut miestä oikeastaan millään lailla ja nousimme takaisin selkään. Pyöräilijöitä meni ja tuli, takaatakin sujahti rullaluistelija, mutta hevoset eivät niistä välittäneet ollenkaan. Autot menivät ohi ja bussikin murisi mennessään, mutta ei nämä kaksi ollut niistä huolissaan.

Välillä Smjörvi teki stopin ja kun sain sen takaisin liikkeelle, kehuin poikaa ja rapsutin sään kohdalta. Ófeigur ei halunnut kulkea kärjessä, joten me Smjörvin kanssa vedimme joukkoa. Teimme pienen lenkin ja takaisin tullessa kokeilimme hieman ravia. Varsin tasainen ravi oli Smjörvillä, Ófeigur tuli töltillä perässä.

Laskeuduimme alas selästä kun tulimme takaisin sillan kohdalle ja talutimme pollet takaisin tallille. Annoin herkkuleivät niille ja ne sai ihan mysliäkin. Sitten olikin aika lastata pollet traileriin ja viedä ne Nuuksioon.

Ei muuten ollut helppo homma! Smjörvi meni ensin traikkuun ihan kauniisti perässäni, mulla oli myslivati houkuttimena. Mutta Ófeigur olikin sitten hankalampi tapaus! Herra oli sitä mieltä, että hän on just edellisenä päivänä ollut 12 tuntia tuossa heiluvassa laatikossa, että niinku ihan turha kuvitella hänen sinne uudestaan menevän... Siinä houkuteltiin ja kokeiltiin jos mitä tekniikkaa, mutta parhaimmaksi osoittautui se, kun Jaana veti hieman pääpuolesta ja minä työnsin takaa ja heti kun polle astui askeleen, molemmat poistettiin paine ja kehuttiin hurjasti poikaa. Ja askel askelelta saimme humman traileriin ja luukut kiinni.

Nuuksiossa lastasimme ne varsatarhaan, koska varsat ovat tällä hetkellä toisella puolella jokea. Laitumelle päästyään molemmat olivat sen näköisiä että täh, onks tää kaikki heille?

Hevosten jäädessä laitumelle lähdimme siirtämään Jaanan kanssa satuloita ja muita varusteita perimmäiseltä laitsalta etummaiselle. Hevoset olivat joka tapauksessa jo siirtyneet sinne, ilmeisesti Krona oli mennyt väkisin langoista läpi. Meidän pieni Houdini! ;-)

Siinä olikin hommaa! Sitten vielä vedin lankoja tiukemmalle ja suljin rikkinäisiä kohtia, kyllä se työstä kävi! Sen jälkeen pyydystin hevosia, jotka olivat menossa vaellukselle. Hyvänen aika kun olin puhki! Kotiin päästyäni suurin piirtein kaaduin sänkyyn ja nukuin NIIN sikeästi ettei tosikaan! Viimeisenä ajatuksena taisi olla, että mun heppani on kotona! Mun Mörri, kaunis Mörri... krooh... pyyh...