Sunnuntaina ajelin aamulla laitumelle leveä hymy naamallani ja vähät välitin hurjasta sateesta. Mun Mörri oli tonteilla, jee! Ja tänä aamuna se saisi ensimmäiset vieraansa, hienoa! Tuttavat olivatkin jo odottamassa innokkaina tapaamaan uuden tulokkaan ja yhdessä menimme katsomaan hevosia.
Annoin kummallekin pollelle, Ófeigurille ja Mörrille näkkäriä ja juttelimme vieraiden kanssa. Mörri sai paljon kehuja, on niin kaunis polle!
Sitten vieraat lähtivät pois sateesta ja lähdin viemään satulaa satulakaappiin. Auli tuli parahiksi auttamaan ja kantoi suitset mun rahdatessa järkkypainavaa satulaa. Miten noi rungolliset painaakin noin paljon?!? Uuh, ihan käsivarret venyi.
Oona oli laittamassa ison lauman hevosia ratsastuskuntoon ja autoin sen minkä pystyin. Ihmisiä oli jo ratsaillakin ja vimosia hevosia lastattiin. Autoin Aulin Kolurin selkään ja sitten kävin avaamassa portin. Itse olin lähdössä tarkastamaan Offarin ja Mörrin vedet, kun takaata kuului kummaa ääntä. Käännyin katsomaan ja Auli oli tullut Kolurin selästä alas. Oona talutti Eikkaa ja suunnistin takaisin hevosten luokse. Ihan hyvä että käännyin sinne, huomasin nimittäin unohtaneeni autoni portin pieleen! :D
No joka tapauksessa Kolur oli alkanut ontumaan heti tielle päästyään ja Heppa meni vaihtoon. Otin Kokulin hoiviini sillä aikaa kun Oona juoksi laittamaan Gusturia valmiiksi. Taluttelin Kolurin pihattoon ja otin siltä suitset ja satulan pois. Siinä vaiheessa Gustur-herra olikin jo valmis lähtöön ja jäin pakertamaan Kolurin kanssa. Ensin laitoin sille hupun päähän ja sitten pujotin loppuosan pään yli. Kolur antoi suorittaa loimituksen mallikkaasti ja antoi tarkistaa kavionsakin. Mitään en siinä nähnyt, mutta seuraavana aamunahan tulisi vuolija.
Sitten päästin Kolurin Tvisturin seuraksi ja lähdin tarkistamaan vedet. Offari ja Mörri tulivat innokkaana vastaan kun hieman rapistelin heinäsäkkiä. Hassua, vaikka niillä on tuoretta heinää ympärillä, säilöheinä maistuu aina! :)
Hymyillen ajelin takaisin kotiin ja mietin kaunista polleani, minkähän moinen luonne sieltä vielä paljastuukaan?
Eipä tuo rungotonsatula paina vielä mitään siihen vanhan-ajan satulaan verrattuna, minkä laitoin(yritin laittaa) 'hevoselle' Suomen kansallismuseossa. Tuntu että se painaa vähintään 40kg, äitikään ei meinannu saada sitä sinne selkään! Ja oikea hevonenhan ei tietenkään kyseessä ollut, vaan jonkinsortin patsas jonka sai satuloida ja valjastaa ohjeiden mukaan. Olin ihan kuin joku 4v tyyppi siellä ja laitoin elukan oikeaoppisesti kuntoon. :D
VastaaPoista-Tua
Täytyykin muuten pian tulla ratsastamaan että pääsee ihastelemaan noita uusia tuttavuuksia, kuviakin voisin ottaa että voi kotona iskälle esitellä. :DDD
VastaaPoistaNää tulokkaat on jo poseerannut ainakin mulle, Tosin Offari tunkee turpansa melko likelle, ilmeisesti herkkujen toivossa. Nyt ne jo tuntee mut ja Mörri yritti avata harjapakkia ihan itse, siellä kun on namia! :D
VastaaPoista