Sennumaastoleirillä, pvä 1

Pakkasin aamulla saappaat, parit ratsastushousut ja kypärän auton takakonttiin ja ajelin poroja väistellen Lapin Vaellushevosten järjestämälle sennumaastoleirille. Perillä huomasin, että tie oli kaivettu auki ja jouduin jättämään auton keskelle metsää.

Osa porukoista olikin jo pihalla aamupalan jälkeen ja heitä tervehtien menin sisälle. Anu oli paikalla ja toivotti halaten tervetulleeksi, pitkästä aikaa! Halit sain myös Rikulta, oli tosi hienoa nähdä kummatkin!

Kahvikupin ääressä sitten tutustuimme kanssaratsastajiimme, meitä oli kahdeksan leiriläistä. Jokainen kertoi kokemuksistaan ja meitä olikin joka puolelta Suomea. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja samantien ekan ratsastuskerran hevoset. Mulle osui Drengur, joka olikin tuttu poika viime vuodelta.

Sitten lähdimmekin hakemaan hevosia tarhasta. Kaikki hevoset tulivat innokkaina sisälle pihattoon hoidettavaksi ja oven ulkopuolelle jääneet kopistelivat harmistuneina ovea, me kans mukaan!

Meidän ryhmän hevoset laitettiin ensin kuntoon ja toiset huolehtivat mun hevosen laitosta. Päätimme nimittäin Anun kanssa, että mä en sisällä harjaa heposia, kokeillaan ensin miten astman kanssa käy. Kateellisena katselin muiden tekemistä, mutta sanoin sitten Anulle että mua kiinnostaisi kyllä varustehuolto, jos sellaista saisi tehdä. Anu lupasi ilomielin ja täytyykin vaikka huomenna muistaa ehdottaa satulan tai suitsien pesua. Sitä voi varmaan ulkonakin tehdä!

Hain sisältä valmiin ratsuni tarkistettuani ensin jalustinten pituudet. Pihalla Anun roikkuessa satulan toisella puolella pääsin ihan ekalla yrittämällä satulaan. Ei ole mennyt hukkaan reissut Gussen kanssa, hah! Issikka tuntui heti kotoisalta ja jalustimet sopivilta ja kaikki muutenkin ihan hurjan tutulta. Alkoi hymyilyttää, kyllä issikat on sydämeni hevosia!

Pienen kenttäkierroksen jälkeen lähdimme maastoon. Olin kolmantena jonossa ja oli tosi kiva mennä pienellä porukalla. Drengur meni tyytyväisenä ja mielestäni olin ihan selkeästi oppinut heinäkuun kurssilla esim väistättämään puita. Jee!

Ja ekalla töltillä pääsin niin hienosti askelluksen makuun ettei tosikaan. Drengur meni kuin unelma, hienoa tasaista tölttiä ja pitkän pitkän matkaa! Ohjaus toimi ja vauhti ja kun oikein tasaisesti mentiin, niin kehuin Drenguria kovasti. Pojan korvat kuuntelivat tarkkaan kun hiljaa sanoin "hyvähyvähyvä Drengur hyvä poika hyvä poika!"

Hienoja tölttipätkiä oli monta ja parit laukatkin pääsimme ottamaan. Olin tosi tyytyväinen Drenguriin ja se taisi kyllä huomata sen. Polle päristeli ja tohkeissaan meni niin komeaa käyntiä että! Sillä onkin hieno käynti, hyvin tasainen ja viljakas. Ihana ratsu!

Sitten tulimme takaisin tallille, suunnitelmissa olisi ensin lounas ja sitten toinen 1,5 tuntia ratsailla. Otin tallilla Drengurilta suitset ja satulan ja vein ne paikoilleen pestyäni ensin kuolaimet. Sitten Anun pestyä ratsuni, käytin ensimmäistä kertaa metallista hikiviilaa ja kuivasin ylimääräiset vedet pois. Seuraavaksi vein hienon ratsuni takaisin tarhaan, misse se päristellen ja heinää hamuten jäikin.

Lounaaksi oli spaghetti bolognesea ja mulle oli tehty ihan oma salaatti ilman tomaatteja. Erittäin ihanaa mustaa leipää seuraksi ja juustoraastetta spagetin päälle, nam! Ja ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen join lasillisen maitoa! Sattui olemaan laktoositonta meinaan...

Hetki levättiin ja juteltiin eri murteista ja sitten toinen ryhmä meni valmistelemaan ratsuja. Saimme eri ratsut ja nyt sain uuden tuttavuuden, Òfeigurin.

Kyseinen nuori herra on 8-vuotias ja hauskan mustan kirjava. Rapsutin tulevaa tuttavuuttani ja talutin nuorukaisen viimeisenä tallista. Heppa seisoi kiltisti paikallaan, ei hötkyillyt eikä hermostunut. Juttelin sille ja rapsuttelin sään kohdalta ja katselin kun toinen korva lurpatti ja toinen kuunteli minua.

Lähdimme matkaan ja hevonen tuntui erilaiselta kuin Drengur. Mielenkiintoista päästä vertailemaan kahta issikkaa heti toistensa perään ja vielä heinäkuisen isohevoskurssin jäljiltä. Òfeigur tuntui hieman kantikkaammalta kuin Drengur, mutta hyvin innokkaasti polle meni.

Ensimmäisessä töltissä huomasin ratsullani olevan oivallinen ravi! :D Kokeilin erilaisia ohjasotteita ja silloin tällöin löysimme töltin, josta tipahdimme takaisin raville. Nautin uudesta hevosesta, kuinka saan sen töltille?

Välillä kokeilimme laukkaa, mutta alusta oli hieman liian pehmeä. Òfeigur ei kunnolla päässyt vauhtiin, mutta kehuin hyvästä yrityksestä. Hieman oli turhautuneen oloinen poika, mutta rapsuttelin sitä ja juttelin, se rauhottui kyllä.

Väillä kokeilimme uudestaan tölttiä ja menimmekin herttaisella ravilla suurimman osan aikaa. Sitten olikin hienon hiekkatien aika ja parempi laukkapätkä. Hetken menimme ravia, mutta kun muut olivat hieman kauempana, nostin laukan. Ja tällä kertaa Òfeigur meni tosi hienoa laukkaa! Poika oli innoissaan, otti edellä olevia kiinni ja pärisytteli hengityksensä tahtiin. Pitkän pätkän laukattuamme hidastimme kauniisti töltin kautta käyntiin ja pysähdyksiin. Olipas hienoa!

Loppumatkan töltissä huomasin, että Òfeigur menee ylämäkeen oikein hienoa tölttiä. Silloin se joutuu tosissaan käyttämään takaosaansa. Käynti oli reipasta ja ratsu tyytyväisenä päristeli ja kuunteli tarkkaavaisena kun päristelin sille takaisin.

Tallille päästyämme Anu kysyi että mitä tykkäsin Òfeigurista. Sanoin sen olevan mielenkiintoinen hevonen, kuuntelee hyvin ratsastajaa ja tuntuu erittäin selväpäiseltä. Oli tosi hienoa päästellä pitkin Lapin luontoa. Nyt odotan jo aamua, minkälaisen issikan saan huomenna ratsukseni? :D