Pirteitä pollukoita!

Aamulla oli hieman kehno olo, en ollut eilisen ratsastusreissun jälkeen oikeastaan syönyt mitään. Ei ihme että oli kökkö fiilis. Hetken jo mietin reissun jättämistä väliin, mutta kuten ystävättäreni aamulla feisbuukissa sanoi: "Ei sua siellä selässä kuitenkaan mistään kolota!" Niinpä, luottakaa ystäviinne!

Tallilla hieman jännitti, minkähän pollen mä saisin? Oonalla oli oikein lista, kuin ratsastuskoulussa konsanaan, mistä hän jakoi hevoset. Mä sainkin Kronan, ihanaa! En ole NIIN pitkään aikaan päässyt sen tamman kyytiin, tosi mahtavaa!

Lähdinkin sitten laittamaan rouvalle suitsia päähän, ensin tosin piti siirtää tammukka pois autojen viereltä. Krona yritti väistää Svipaa ja kas, huitaisi omalla päällään tältä tätiratsastajalta silmälasit toiselle korvalle. Hyvä että oli kypärä päässä, sen hihna esti rillejä kokonaan putoamasta! :D

Oona autteli ratsastajia satuloihin ja mun piti vielä pidentää jalustinhihnoja. Selkään päästyäni ne tuntuivatkin sopivilta. Ja kun molemmat jalat olivat jalustimissa, Krona oli sitä mieltä että nyt mennään sinne vihreälle nurmelle (jota ei vielä ole) ja hätäisesti käveli kohti muita ruohoa nakertelevia hevosia. Pois tieltä risut ja männynkävyt, me tullaan nyt TOOSII nälkäisinä! Jokaista vihreää piti maistaa ja näytti sille kelpaavan myös nuoret nokkosen versot.

Viimeinenkin ratsastaja saatiin heposen selkään ja sitten lähdimmekin reippaasti kohti ratsastuspolkua. Mutalikko oli pahempi kuin varmaan ikinä, viime yönä taisi tulla vettä aika lailla. Otin jo heti ohjat kunnolla tuntumalle ja Krona meni kauniisti siitä mistä ohjasin. Suojatiellä Eikan jäädessä pysäyttämään autoja Krona käveli upeasti tien yli ja alkoi heti päristellä, tammamamma on kuulkaa keulilla! Piti oikein hidastaa menoa, tai oltaisiin tehty kahden tunnin lenkki tunnissa.

Ekan tölttipätkän menimme tiukasti Eikan hännässä kiinni. Kovempaakin oltaisiin päästy, tuumasi Krona tuhahdellessaan edellä menijän häntään. Toinen suojatien ylitys oli kanssa hieno, päristeltiin tyytyväisinä. Oli vain pakko päästää Eik takaisin keulille, harmittava takaisku!

Pyörätien seuraavalla tölttipätkällä yritin samalla etsiä eilen kadonnutta hanskaani, muttei näkynyt. Kronan töltti tosin oli sen verran vauhdikasta, että harmaa-musta hanska sulautui hyvin ohi vilisevään pientareeseen.

Ratsastuspolulla Kronan menohalut yltyivät, samaten nälkä. Muistan saman viime keväältä, jolloin Kolur yritti kaikkensa saadakseen edes muutaman vihreän lehvän suuhunsa. Sai olla varuillaan tälläkin kertaa, ruokarosmo-Krona taisi silti saada erävoiton...

Metsässä menimme tölttiä aina kun vain maasto salli. Siinä oikeastaan huomasin, että jalustimet olivat pykälän liian pitkällä, ne valahtivat jalkapöydän alle. Asia oli pikaisesti korjattu, Kronan jalustinhihnat ovat helpommat kuin muilla. Ei tarvitse kiskoa satulaliepeen alta solkea näkyviin, vaan solki on jalustimen puoleisessa päässä ja nahkainen putkilo tulee pitämään ylimääräisen hihnan siististi suojassa. (Täytyy muistaa tämäkin kun tulee sen oman pollen asiat eteen...)

Metsäpolulla menimme lisää tölttiä polskuttaen lätäköistä läpi. Oli tosi mukava ilma, aurinko paistoi eikä metsässä tuullut. Otimme lisää tölttiä ensimmäiselle laukkamäelle asti, ja sitten pistimmekin töpinäksi! Eikka ampaisi tapansa mukaan suorilta jaloilta täyteen laukkaan, Krona seisoi hetken ja ponkaisi perään. Mulla oli tiukka ote ohjista ja harjasta ja pysyin hyvin tasapainossa. Krona pinkoi Eikan perään hurjalla laukalla Keken tullessa innolla perässä. Aulin mukaan Svipakin oli ollut aivan tohkeissaan, kaikki tultiin kovaa kovaa kovaa! Mulla oli leveä hymy naamalla, Kronan laukka on NIIN tasaista ja nopeaa! Upeaa!

Pienen käyntipätkän jälkeen oli vuorossa toinen laukkapätkä ja hevoset ottivat töltille jo aikaisemmin. Eikka-oravan lähtiessä kuin pyssyn suusta emme jääneet paljoakaan Kronan kanssa jälkeen. Typykkä tykitti mahtilaukkaa niin että oksat pois! Oona pysäytti Eikan mäen päälle ja me olimmekin melkein heti peesissä. Kun katsoin taakseni Keke oli heti perässä muiden tullessa vasta pitkän matkan päässä. Suu messingillä kehuin Kronaa ja polle oli selkeästi tyytyväinen itseensä!

Teimme metsälenkeistä pienemmän, mikä olikin aika hyvässä kunnossa. Paikoitellen oli pehmeää maastoa, mutta eipä siellä mentykään muuta kuin käyntiä. Hyvin pääsimme takaisin hiekkatielle, jossa otimme uudestaan laukkaa. Ja taas oltiin meno päällä! Jipii!

Oona kysyi että ottaisimmeko tähän tasaiselle vielä töltin ja metsässä laukan vaiko tässä laukka ja metsässä töltti. Metsässä töltti kuulosti paremmalta, joten otimme tasaiselle laukan. Hevoset olivat kertakaikkisen innoissaan, mennään kun kerta päästään! Vastaan tuli emäntä koiransa kanssa, mutta hän piti koiraa kiinni ja hihkui että menkää vaan! Ja mehän menimme! Vauhti oli niin hurja, että Svipalta tippui jalustinhihna kaulalta pois. Se antoi tammukalle vain lisävauhtia, kevenihän lasti ainakin sadalla grammalla! Oona kävi hakemassa sen Eikan kanssa ja me muut yritimme pitää innokkaita pollukoitamme kuosissa sillä välin. Kärkihevoset olisivat halunneet rynnätä vielä metsäpätkällekin laukalla ja ohjia joutui pitelemään ihan tosissaan.

Eikan tullessa takaisin keulille mietin, että miten Oona tällaisen laukkaisan reissun jälkeen pystyy pitämään Eikan muka töltissä. Riekku-Eikka oli vissiin jäänyt kotiin ja Mahti-Eikka meni oikein kauniisti töltillä metsäpätkällä, ei merkkiäkään mistään riekkumisesta! Hienoa! Tosin Oona tuli alas selästä kun lähestyimme jyrkkää laukkamäkeä, sen menisimme suosiolla kävellen. Varmemmin pysyy polle hanskassa!

Ylhäällä kiersimme pahimman kaadetun ryteikön menemällä ihan uutta polkua pitkin Viekkaustielle. Tuli aivan Nuuksio mieleen, voi kun olisimme jo kesälaitumilla! Oli mukava fiilistellä polulla ja nyt tiedänkin mistä mennä seuraavalla kerralla, kun tänne tulee. Ja sillä polulla löysimme uuden sanankin: törrötin! Oona varoitti tosi terävästä kuivuneestä puunoksasta ja kun siirsin sanomaa taaksepäin jonossa, en hätäpäissäni keksinyt muuta kuin "Varokaa, terävä... törrötin!" Oonaa nauratti, siinäpä hyvä sana vastaisuuden varalle!

Veikkaustiellä pääsimme mukavasti tölttiä ja pian olimmekin jo takaisin pyörätiellä. Siinä menimme myös tölttiä, Kronalla oli edelleen meno päällä. Suojatien yli menimme varoen, liikennemerkin kohdalla oli jonkin sortin suunnistajien juottopaikka ja se oli aika jännittävä. Sitten niitä suunnistajia alkoikin juoksennella sinne tänne ja pyörillä niitä liikkui myös! Eikka ei vielä ollu kerennyt keulille, joten Krona kiristi tahtia ja tanssi pienellä töltillä eteenpäin. Oli kuin Eikka olisi ollut alla, harvoin kukaan muista pollukoista näin tanssahtelee. Lapasessa rouva pysyi kyllä, ja kuunteli ohjia, mutta tanssi mennessään. Sitten Eikkis pääsi keulille ja Kronakin rauhottui.

Mutalikosta pääsimme hyvin yli, Keke tosin meni puskien kautta. Ja ravasi viime metrit tallin pihalle päästäkseen pikemmin kauralaarien ääreen! :D Satulat ja suitset paikoilleen ja satulahuoneessa näytin Aulille, että tuossa se ehkä-mun-tulevan Fifin suitsiteline sitten on! Annoimme pollukoille ruokaa turvan alle ja tyytyväistä rouskutusta kuului joka puolelta. Kyllä tällä vauhdilla oli ne ansaittukin! Autoimme viemään hevoset tarhaan ja jäimme vielä Aulin ja erään rouvan kanssa juttelemaan. Tuumasin että miten ihmeessä hänen housunsa ovat niin puhtaat, vieläpä samettiset jodhpurit! Mun ja Aulin byysat olivat sellaisissa mutaroiskeissa että pesukone tukkeutuu... Rouva muuten oli lukenut mun blogia, kun osasi kysyä että omaako siis ollaan ostamassa. Juu, omaapa omaa, saisin sitten sen kanssa haahuilla pitkin metsiä eväät repussa! Mahtavaa!

Hyvillä mielin lähdin ajelemaan kotiin ja huomasin että seuraavalla ratsastuskerralla siirrämmekin pollet kesälaitumille, jee! Silloin mulla luultavimmin on allani Hurja-Gustur (hih!) ja meno on vauhdikasta! Hmm, taidanpa suunnitella eväät jo valmiiksi....