Kaksi viikkoa on kulunut viime kerrasta ja tipahtamisesta. Hieman alkoi jo eilen jännittää, vaikka tiesin saavani Gusturin alleni. Gustur on se heppa, jolla olen ensimmäisenä mennyt tällä tallilla ja ihka ensimmäinen ikinä millä olen mennyt laukkaa!
Muistan vieläkin varsin kirkkaasti, kun ekaa kertaa mentiin laukkaa silloin kolme vuotta sitten. Otettiin laukka mäkeen ja minä pidin tiukasti Gusturin harjasta kiinni ja Gusse-putte meni kaunista tasaista pehmeää laukkaa. Ensin hieman hirvitti, mutta sitten iski innostus päälle, tämähän on ihan mahtavaa! Ja se fiilis mikä jälkikäteen oli, kertakaikkiaan upeaa! Sitten piti joka tutulle, puolitutulle ja monille tuntemattomillekin selittää, että mä oon ollut laukkaavan hevosen selässä, aatelkaa, laukkaavan hevosen selässä! Sori nyt hirveesti näin jälkikäteen, jos jouduit kuuntelemaan innostuneen tätiratsastajan selitystä... :D
Sen takia mulla onkin ollut Gusturiin tunneside, joten oli tosi hienoa saada Gusse ratsuksi. Gussellahan reilu pari vuotta sitten murtui kinner (vai mikä se oli) ja se on ollut ihan lepohevosena vain. Hieroja on käynyt viime aikoina pariin otteeseen hoitamassa Gussen lihaksia, vasen takaosa on hieman laihassa lihaskunnossa. Gussen käynnistä ei hoksaa mitään, ylämäessä hieman vasemman jalan liike on erilainen. Ravi on heikkoa, mutta laukka on upea.
Laitumelta lähdettiin sitten hyvässä järjestyksessä ja Gustur pääsi heti melkein keulille. Tyytyväisenä pollet hörähtelivät kun suunnattiin metsään, hirvikärpäsiä ei ainakaan vielä näkynyt. Maastossa paikoin huomasi Gussen askeleen hidastuvan, mutta hyvin polle kiipesi hankalien ja liukkaidenkin paikkojen yli.
Ekalla tölttipaikalla siirryimme Gussen kanssa keulille, jotta päästäisiin menemään pienellä laukalla. Olikin mielenkiintoinen askellus! Tuntui, että etupää meni laukkaa ja takapää juoksi ravia ja tahti oli nelitahtinen, mutta laukkamainen. Oli niin omituinen tunne, että alkoi naurattaa! Laukan tahti kun on ta-ta-tam, ta-ta-tam, ta-ta-tam, niin Gusse meni ta-ta-ta-tamm.. ta-ta-ta-tamm.. ta-ta-ta-tamm.. Piti oikein miettiä miten siellä ollaan, mutta rytmi ihan selvästi heitti ylös ja kesti jotenkin kumman pitkään, ennenkuin liitovaiheesta tultiin alas. Hyvin siellä pysyi, kun rytmiin tottui. Mutta koomista se oli, Oonaakin nauratti taaempana!
Kaikki tölttipätkät me mentiin Gussen kanssa edellä ja viimein sitten päästiin kokeilemaan laukkaa. Edessä kun oli tilaa, niin Gusse innostui ja me mentiin niin hienoa ja pehmeää laukkaa aivan täydellisesti! Voi että miten kehuin Gusturia ja Gusse tyytyväisenä hörähteli takaisin kun rapsutin herraa harjan juuresta.
Laukat meni todella hienosti ja Gussen lämmetessä nelitahtinenkaan laukka ei enää hypyttänyt niin kovin. Ja tietysti kun edessä on tilaa mennä kunnon laukkaa, niin poika päästeli ihan reippaasti menemään. Käyntipätkillä Krona yritti päästä Gussen ohi ja loppumatkasta vaihdettiinkin paikkoja. Kehuessani Gusturia polle jutteli takaisin, hörh, hörh, ja päristeli vielä päälle.
Laitumella pestiin pollet, kaikilla kun alkaa talviturkit olla päällä ja hiki virtasi. Kaikki hevoset saivat namia ja Svipa ihan perinteisesti hörisi mulle saadakseen lisää namia. No annoinhan minä... :D
Että oli ihanaa, nautin ihan suunnattomasti rauhallisesta reissusta, kauniista säästä ja Gusturin kanssa polleilusta. Metsässä alkoi näkyä jo syksyn värit, mutta lämmintä oli varmaan 18 astetta. Turvaliivin kanssa oli hieman liikaa päällä, mutta henkinen hyvinvointi olikin se tärkein. Ja tärkeää mulle on myös se, että meidän pollukoita saa syöttää, aina saa tuoda kuivattua leipää tai omenoita, porkkanaa tai heppanameja. Mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti