Kävimme Nooran ja Vísirin kanssa lenkillä tiistaina ja huomasimme, että hiekkatiet olivat aika kehnossa kunnossa hevosten kavioita ajatellen. Siksipä päätinkin laittaa Mörrykälle tossut jalkaan kun lähdimme perjantaina liikkeelle. Talutin Mörrin tielle, ettei tarvinnut mennä mutalikosta läpi vielä puhtoisilla tossuilla. Noora tuli Vísirillä ratsain perässä ja mä suuntasin keulilla kohti bensistä.
Kipusin Mörrin selkään bensa-asemalla ja lähdimme hiekkatietä pitkin kohti ratsastuspolkua. Mörri kulki popoissaan vallan mainiosti, se ei tainnut noteerata niitä juuri mitenkään. Olisin halunnut kokeilla hieman tölttiä, mutta tiellä oli sen verran paljon isoja kiviä, etten halunnut kiusata hevosta. Hyvin se kulki, mutta silti.
Ratsastimme kohti pyörätietä ja siellä olikin mukavampi mennä nurmikolla tien vieressä. Kysyin Nooralta että olisko tässä hyvä tölttipätkä ja Vísir lähti menemään. Mörri perään, mutta hetken aikaa meillä oli mahanalus etujalkoja täynnä... Eihän Mörri ole tossuilla ennen juossut, miten ne toimii?!? Mörri päätti että koska tossuilla pitää juosta, laji on sitten ravi. Ja ravi oli KORKEAA! Hyvänen aika kun istuin kuin gp-tason hevosen selässä, missä mun tasainen polle oli? Mörri meni valtavilla askelilla ja mulla oli vain huopa alla, mä pompin perunasäkkinä siellä ja yritin vaan pitää kaksin käsin kiinni! Reisillä yritin ottaa vastaan, mutta eihän siitä mitään apua ollut. Yritin ottaa ohjia tiukemmalle ja jossain ravin vaiheessa sain takamukseni kunnolla kiinni Mörrin selkään, jolloin Mörri onneksi siirtyi töltille. Huh, tästähän mielenkiintoista tulee!
Jatkoimme pyörätien reunaa ja ohitimme ratsastuspolun. Totuttuun tapaan Mörri jäi taas huolestuneena tutkimaan aukeata paikkaa, sieltähän voi hyökätä vaikka T-Rex! Pääsimme pellon ohi kuitenkin ihan hyvin Vísirin perässä ja jatkoimme matkaa ylämäkeen. Sanoin Nooralle, että otan popot pois Mörriltä kun pääsemme mäen toiselle puolelle, ettei tule liian pitkää matkaa uusilla tossuilla. Ne on nahkaa, joten ne muotoutuu aika äkkiä, mutta täytyy totuttaa jalat pikkuhiljaa niihin kenkiin.
Alamäen tultuamme ja saavuttuamme risteykseen, tulin alas selästä ja otin tossut pois. Niissä olevilla tarranauhoilla sain ne kiinni ratsastusvyön jalustinhihnoja varten oleviin renkaisiin. Sitten piti miettiä, että mistäpä selkään. Noora hoksasi että risteyksen toisella puolella oli matalaa liikenneaitaa, joten suuntasimme sinne. Ohjasin Mörrin aidalle ja pääsin sen avulla hyvin selkään.
Mörri olikin samantien sitä mieltä että nyt muuten mennään kotiin ja ihan suorinta tietä. Ja lähti sitten keulilla takaisin päin ja meni jopa töltillä sitä pyörätien reunaa ylämäkeen kuin vanha tekijä! Mua huvitti, Mörri on välillä niin koomisen vaativa ja ottaa ohjat käsiin.
Pääsimme puoliväliin mäkeä ja sitten olikin Vísirin vuoro mennä keulille, laukalla tietenkin. Mörri posotti ravilla perään, muttei vaihtanut laukalle kuitenkaan. Seurava alamäki meni käynnissä, kunnes tulimme tasaiselle.
Se ei itseasiassa ole tasaista vaan ihan loivan loivaa ylämäkeä. Siihen pyysimme tölttiä ja multa loksahti samantien leuka rinnuksille. Mörri meni Svipa-tölttiä! Hämmästyksestä toivuttuani hihkuin Nooralle, että me mennään tölttiä, töltillä mennään, enkä missään vaiheessa saanut edes sanottua kuinka pehmoista meno oli! Olin aivan täpinöissäni, tiesin että Mörriltä löytyy Svipan töltin kaltainen hidas ihana pumpulitöltti, kun reilu vuosi sitten sen vahingossa sellaiselle sain. Nyt poika meni sitä samaa ja hyvä etten tärissyt innosta!
Mörri huomasi oitis Tätin olevan tohkeissaan ja päristeli innokkaasti. Seuraavalla tölttipätkällä pidin Mörrin puoliväliin töltissä ja ajattelin sitten antaa palkinnoksi pitkät ohjat ja ravia. Paitsi että kun löysäsin ohjat aivan löysiksi, Mörri jatkoi tyynesti tölttäämistä! Taas oli Tätillä leuka rinnuksilla, ei voi olla totta että se nyt menee tölttiä ihan pitkinkin ohjin!
Mulla oli sellainen olo, etten enää tiennyt missä oikein ollaan menossa ja mitä tapahtuu. Mitä kummaa, kun hevonen yhtäkkiä kehittyy tuollaisessa pyrähdyksessä askeleidensa kanssa, johan sitä on aivan ihmeissään näiden esitysten kanssa!
Noora kysyi hieman myöhemmin, että "Otetaa..."
"Joojoojoo!"
"...nko me lis..."
"Joojoojoo!"
"...ää tölttiä?"
"Joojoojoo!"
Ja sitten otimme lisää tölttiä ja mua nauratti ihan hulluna. Siinä vaiheessa kun pääsimme lastentarhan suoralle, aloin olla jo melkein ylikierroksilla nauruni kanssa, Mörri tykitti töltillä ja kun riemastuneena annoin ohjaa, se siirtyi upealle raville ja mä vain nauroin! Toivottavasti Noora ei ajatellut että nyt tuo on seonnut lopullisesti, mutta kun olin NIIN onnellinen Mörrin kehityksestä ja innokkuudesta ja kaikesta, koko hevosesta!
Vielä omalla pyörätien kohdilla otimme hieman tölttiä, enkä voinut olla hihittämättä. Olo oli sellainen, että olisin voinut mennä vaikka kalliosta läpi, kaikki oli mahdollista! Tuli vastaan mitä tahansa, me Mörrin kanssa selviämme ja näytämme koko maailmalle pitkää nenää!
Harjasin hurmaavaa hallakkoa ratsuani sen syödessä ja sain aina välillä kommenttia ruoka-astian sisältä. Lähinnä "Pfuh, pfuh", joka on yleensä se röhkimisen kanssa tuleva tyytyväisyyden ilmaisu. Mörrikin näytti tyytyväiseltä, tiesi saaneensa minut aivan haltioihini! Seuraavalla kerralla taidan jättää töltit väliin, mennään Mörriäisen ihanalla ravilla rentoutuen! Wuhuu! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti